Tunnelmia Lapin leiriltä
Julkaistu tue 16.6.2009 klo 21:29
Lapin leiri järjestettiin tänä vuonna jo kahdeksannen kerran. Itselleni tämä oli kolmas kerta Mestari Tung Kaiyingin leirillä. Tosin hänen seminaareille Helsingissä olen osallistunut ainakin yhtä monesti. Osallistujia leirillä oli kolmekymmentä, joista opettajia oli kaikkiaan puolet. Ulkomaalaisia oli saapunut Amerikasta, Italiasta ja Tanskasta, ja heitäkin oli lähes kolmas osa osallistujista.
Tällä kertaa matkustimme ensimmäistä kertaa isommalla joukolla junalla. Lähdimme matkaan perjantaina 5. päivä. Lauantai aamuna saavuimme Kemijärvelle, johon meillä oli hyvin aikaa tutustua iltapäivän bussikyytiä odotellessa. Täälä liityimme Mestarin ja muiden leiriläisten, jotka lensivät ensin Rovaniemelle, matkaan ja jatkoimme Sallaan Pyhä tunturin läheisyyteen.
Majoituimme mukavasti Sallatunturin tuvissa. Tupatovereina minulla oli samoja kavereita kuin Sisilian reissulla. Ensimmäisen päivän räntätuiskua lukuun ottamatta säät suosivat meitä. Lämpötila tosin ei noussut kovin korkealle, mutta sateetkin olivat vain kuuroittaisia. Varsinaisen eksotiikan pohjoisessa miljöössä luo valo, jota riittää yölläkin niin, ettei tiedä onko yö vai päivä.
Harjoituksia oli kahdesti päivässä, aamuin ja illoin, sunnuntaista perjantaihin. Tosin perjantaina aloitimme paluureissun lounaan jälkeen, joten kaikkiaan oppitunteja kertyi yksitoista. Harjoittelu oli hyvin intensiivistä ja ehdimme kertaamaan ja korjaamaan monia tuttuja tekniikoita, kuten nopeaa ja perhe sarjoja, pariharjoittelua myös kolmella askeella (sanbu) ja kohti kulmia (dalu) sekä sapelisarjoja. Kuitenkin pääpaino harjoittelulla oli hitaassa liikesarjassa, jota teimmekin ennätyksellisen hitaasti reilut 94 minuuttia, mikä oli varsin erikoinen kokemus eikä kuitenkaan sellainen, jota voisi ketään suositella tekemään kotona.
Päivittäisten harjoitusten välissä tuli lähes poikkeuksetta otettua päivätorkut. Saunan lämmitimme myös päivittäin jopa kahdesti eli aina treenien jälkeen. Ruokailu oli järjestetty Sallatunturin tupien ansioituneessa keittiössä, jossa kokonaisvaltaisen hotelliaamiaisen lisäksi nautimme lounaan ja päivällisen. Ruoka oli erittäin hyvää ja erityisesti poro oli hyvin laitettuna oikein maukasta.
Leiriä seuranneena viikonloppuna huomasi harjoitelleensa erityisen intensiivisesti ja minun tulikin nukuttua oikein urakalla. Sunnuntai-iltanakin kävin nukkumaan jo ennen ilta kahdeksaa ja nukuin vielä mukavasti kellon ympäri. Leiristä jäi kokonaisuutena lämmin olo ja eräänlainen addiktio taijin tekemiseen. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavia leirejä odotellen.