Kärkölän kesäleiri
Julkaistu wed 12.8.2009 klo 20:03
Vietin viime viikon Kärkölässä Ranta-Vaahalan kurssikeskuksessa Ramin kesäleirillä. Leiri järjestettiin nyt kolmatta kertaa ja olen itse osallistunut myös näille aiemmille kerroille. Aiemmasta poiketen leiri oli tällä kertaa päivää pidempi eli maanantaista sunnuntaihin.
Saavuimme paikalle maanantaina iltapäivällä. Ohjelmassa oli ensimmäisenä iltapäiväkahvit ja tämän jälkeen ensimmäiset treenit. Treenien jälkeen nautimme päivällisen ja loppuillan ohjelmaan kuului saunomista, uimista ja vapaata ohjelmaa. Aamuohjelma puolestaan alkoi aamupalalla, harjoittelulla ja lounaalla, minkä jälkeen ehti nauttia siestasta ennen iltapäiväkahveja, päivän toista harjoittelua ja iltaohjelmaa. Ja sama aikataulu jatkui aina sunnuntain lounaaseen saakka.
Säät olivat suotuisat koko viikon ja harjoittelimmekin yhtä kertaa lukuunottamatta ulkona. Sisäharjoitukset pidimme lähinnä, koska ennakoimme sadetta, minkä uskoinkin kuulleeni ensimmäisen osan aikana, mutta osittain myös siksi, ettei kaikki leiriläiset olleet vielä tutustuneet sisätilaan, jonka kaikki seinät ovat peitetty Tallinnan katukuvaa muistuttavalla maalauksella. Ulkona maalaiskärpäset hieman häiritsivät keskittymistä, mutta onneksi nekin olivat laiskoja kovalla paahteella. Aamuisin aurinko lämmitti oikein todenteolla, mutta iltapäivällä varjo osaksi viilensi rankan treenin aiheuttamaa hikoilua.
Teimme pääsääntöisesti tunnin kestoisia hitaita sarjoja. Lisäksi aamuisin Rami kyykytti meitä kymmenen minuutin ajan ja iltaisin korvasimme tämän muunlaisilla harjoitteilla, kuten heiluvilla käsillä, taiji gongilla ja painon siirron opiskelulla - alas, eteen, alas ja taakse. Opetus keskittyi pääosin toisen osan sovellutuksiin, joita harva oppilaista oli aiemmin tehnyt. Sovellutusten opiskeluun liittyi läheisesti ajatus hitaan liikesarjan liikkeiden vapaasta tutkiskelusta sekä oman luovuuden kehittämisestä niiden soveltamiseen. Hidas sarja kuitenkin kattaa kaiken. Kertasimme myös lyhyttä sapelia, mitä teimme neljän hengen ryhmissä sekä kaikki yhdessä isossa ympyrässä, jossa kaikki tekevät sarjan kohti keskustaa.
Kurssikeskus herätti jo ensimmäisellä leirillä mielikuvan Hohto-elokuvan hotellista punaisine sävyineen sekä huoneesta numero viisi, jonne ketään ei majoitettu. Osittain siis perinteen mukaan katsoimme tälläkin kertaa yhdessä tämän rainan ja fiilistelimme sen ja paikan yhtäläisyyksiä. Kiitokset Kubrickille hienosta teoksesta.
Leiri palautti erityisesti mieleeni juuri painon siirron merkityksen: Voima muodostuu painon laskemisesta takajalalle hieman kumartuen eteen, kontakti, työntö, minkä aikana voima ohjataan koko kehon läpi takajalasta käsiin ja lopuksi voiman vapautuessa selän tulisi jälleen olla suorana. Lisäksi kiinnostukseni pariharjoitteluun ja sovelluksiin syventyi entisestään.
Kiitokset erityisesti vielä Ramille leiristä ja muille osallistuneille harjoitteluavusta, ja tietenkin kaikille myös seurasta ja miellyttävästä yhteisestä ajasta.
Tunnelmia Lapin leiriltä
Julkaistu tue 16.6.2009 klo 21:29
Lapin leiri järjestettiin tänä vuonna jo kahdeksannen kerran. Itselleni tämä oli kolmas kerta Mestari Tung Kaiyingin leirillä. Tosin hänen seminaareille Helsingissä olen osallistunut ainakin yhtä monesti. Osallistujia leirillä oli kolmekymmentä, joista opettajia oli kaikkiaan puolet. Ulkomaalaisia oli saapunut Amerikasta, Italiasta ja Tanskasta, ja heitäkin oli lähes kolmas osa osallistujista.
Tällä kertaa matkustimme ensimmäistä kertaa isommalla joukolla junalla. Lähdimme matkaan perjantaina 5. päivä. Lauantai aamuna saavuimme Kemijärvelle, johon meillä oli hyvin aikaa tutustua iltapäivän bussikyytiä odotellessa. Täälä liityimme Mestarin ja muiden leiriläisten, jotka lensivät ensin Rovaniemelle, matkaan ja jatkoimme Sallaan Pyhä tunturin läheisyyteen.
Majoituimme mukavasti Sallatunturin tuvissa. Tupatovereina minulla oli samoja kavereita kuin Sisilian reissulla. Ensimmäisen päivän räntätuiskua lukuun ottamatta säät suosivat meitä. Lämpötila tosin ei noussut kovin korkealle, mutta sateetkin olivat vain kuuroittaisia. Varsinaisen eksotiikan pohjoisessa miljöössä luo valo, jota riittää yölläkin niin, ettei tiedä onko yö vai päivä.
Harjoituksia oli kahdesti päivässä, aamuin ja illoin, sunnuntaista perjantaihin. Tosin perjantaina aloitimme paluureissun lounaan jälkeen, joten kaikkiaan oppitunteja kertyi yksitoista. Harjoittelu oli hyvin intensiivistä ja ehdimme kertaamaan ja korjaamaan monia tuttuja tekniikoita, kuten nopeaa ja perhe sarjoja, pariharjoittelua myös kolmella askeella (sanbu) ja kohti kulmia (dalu) sekä sapelisarjoja. Kuitenkin pääpaino harjoittelulla oli hitaassa liikesarjassa, jota teimmekin ennätyksellisen hitaasti reilut 94 minuuttia, mikä oli varsin erikoinen kokemus eikä kuitenkaan sellainen, jota voisi ketään suositella tekemään kotona.
Päivittäisten harjoitusten välissä tuli lähes poikkeuksetta otettua päivätorkut. Saunan lämmitimme myös päivittäin jopa kahdesti eli aina treenien jälkeen. Ruokailu oli järjestetty Sallatunturin tupien ansioituneessa keittiössä, jossa kokonaisvaltaisen hotelliaamiaisen lisäksi nautimme lounaan ja päivällisen. Ruoka oli erittäin hyvää ja erityisesti poro oli hyvin laitettuna oikein maukasta.
Leiriä seuranneena viikonloppuna huomasi harjoitelleensa erityisen intensiivisesti ja minun tulikin nukuttua oikein urakalla. Sunnuntai-iltanakin kävin nukkumaan jo ennen ilta kahdeksaa ja nukuin vielä mukavasti kellon ympäri. Leiristä jäi kokonaisuutena lämmin olo ja eräänlainen addiktio taijin tekemiseen. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavia leirejä odotellen.
Sisilian terveisiä!
Julkaistu tue 5.5.2009 klo 20:04
Matkustimme pienellä viiden hengen ryhmällä Ramin ensimmäiselle Sisilian leirille vappuviikoksi. Aikainen herätys aamun lennolle tuotti minulle henkilökohtaisesti hieman vaikeuksia, mistä huolimatta selvisin onnellisesti mukaan matkaan.
Majoituimme Palermon ja Alcamon läheisyydessä sijaitsevan luomutilan, Bosco Falconerian, vierastaloon, jossa riitti sopivasti meille kaikille omat huoneet. Eniten kuorsaavat sijoitettiin toiselle puolen taloa vierekkäisiin huoneisiin, joista toinen tosin oli keitiö, ja jota käytimme myös yhteisenä tilana omatoimisen aamupalan syömiseen ja muuhun seurusteluun.
Opetusta pidettiin kahdesti päivässä, aamuin ja illoin. Varsinainen kesä ei ollut päässyt kunnolla vauhtiin vielä saavuttuamme. Pienestä sateesta ja huimasta tuulesta johtuen pidimmekin maanantaina tunnit sisällä, mutta muina päivinä harjoittelimme ulkona uudella harjoituslavalla. Loppuviikon säät olivatkin oikein suotuisat ja auringolta oli suomalaisena kalpeakasvona syytä suojautua.
Koska meitä oli kohtuullisen pieni ryhmä, siirsimme yhteisellä päätöksellä kahdesti iltatunnin seuraavan aamun tuplatunneiksi. Toinen siirretyistä tunneista meni mukavasti työntouhussa haroituslavaa laudoittaessa. Toisen puolestaan pyhitimme lomailuun vappupäivänä paikallisiin nähtävyyksiin tutustuen. Keskiaikainen vuorenlaelle rakennettu kaupunki, Erice, tarjosi upeat näkymät niin maalle kuin merelle, jai pilvet ympärillä loivat oman tunnelmansa jyrkänteen reunalle rakennetussa raunioituneessa linnassa.
Ennakkoon uskoin, että olisimme harjoitelleet paljon Ramin opetuksessa tutuksi tullutta seisomista, mutta toisin kävi. Opetusohjelma painottui lähinnä pariharjoituksiin sekä itselleni uutena perhe parisarjaan - kuai quan duilianiin. Matkatavaroihin mukaan pakattuja sapeleita käytimme vain kahdesti lähinnä testataksemme harjoituslavan toimivuutta, mutta myös muutama tarkennus oli paikallaan.
Lounastimme pääsääntöisesti tilan omistajien kanssa, minkä yhteydessä meillä oli mahdollisuus tutustua paikallisiin ruokiin ja tapoihin. Lounaat venähtivät helposti pitkiksi, kuten etelässä taitaa olla tapana. Illalliset puolestaan nautimme läheisessä ravintolassa. Paikallisiin tapoihin kuuluu aina alku- ja pääruoka. Kevyesti paistetut sienet, fungi trifolati, osoittautuivat maukkaaksi alkuruoaksi. Myös makkara ja erilaiset pitsat saivat huomiota sekä erityisesti makkarapitsa, jossa oli kokonainen nakki keskellä.
Viimeisenä iltana pidimme paikallisten harrastajien kanssa varsinaiset treenilavan avajaiset ja samalla juhlimme Ramin vaimon syntymäpäiviä. Herkkuilla täytetty juhlapöytä tarjosi aitoa italialaista pitsaa ja muita herkkuja, eikä paikallinen viini loppunut kesken. Juhlaväki poistui paikalta puolen yön jälkeen, mikä jättikin meille mukavasti aikaa levätä aamun paluuta varten.
Lapin leireillä tutuiksi tulleet leiripaidat oli korvattu tilan omalla valkoviinipullolla, jonka etiketissä koreili taiji-symboli Sisilian symbolin tähdittämänä. Leiristä jäi kokonaisuutena erityisen hyvä mieli ja taijin tekeminen tuntuu tämän jälkeen taas entistä antoisammalta. Tarkoitukseni on osallistua leirille myös ensi vuonna ja toivottavasti sielä nähdään enemmänkin tuttuja ja myös uusia leiriläisiä.
Kiitos vielä Ramille opetuksesta ja muille osallistujille harjoitustuesta, sekä erityisesti tilan isäntäväelle lämpimästä vieraanvaraisuudesta.